Polttopisteessä 4-5/2009 (Joululehti)

Joululehden esimerkkijuttuna on kansainvälisesti tunnetun geologi Andrew Snellingin haastattelu: "Ihastus kiviin johti geologiksi"

Lehden sisällysluettelo:

Pikkupojan innostus kiviin johti raamatullisen geologian ekspertiksi

Australialainen tohtori Andrew Snelling on työskennellyt luomistieteen parissa lähes 30 vuotta. Työuran pisimpiä putkia on yli kymmenen vuoden professuuri Luomisen tutkimuksen instituutissa Australiassa. Snelling on maailmanlaajuisesti arvostettu geologi ja tieteiskirjailija. Kesällä 2007 hän siirtyi Answers in Genesis –järjestön tutkimusjohtajan vakanssille. Järjestön keskuspaikka on Yhdysvaltojen Kentuckyssa, jossa on myös mielenkiintoinen Luomistieteen museo.
Snelling asuu edelleen suuren osa vuotta Brisbanessa Australiassa, mutta matkustaa tiuhaan Yhdysvaltoihin ja takaisin. Työmatkat ovat toki vieneet paljon muuallekin muun muassa Etelä-Afrikkaan ja Kiinaan, joissa hän on tutkinut maaperää ja mineraaleja. Lähiaikoina tämän kymmenvuotisen projektin tuloksena ilmestyy ensimmäinen osa tietokirjapaketista, joka käsittelee luomista, vedenpaisumusta ja geologiaa. Kirjan kahden muunkin osan käsikirjoitukset ovat valmiina.
Tapasin Andrew Snellingin ja hänen Kim -vaimonsa Israelissa syksyllä 2008. Vaikka pariskunnan pariviikkoinen matka oli heidän ensimmäisensä Raamatun syntyalueelle, Andrew teki täällä myös tutkimusta. Autiomaan geologiretkien lomassa hän antoi erikoishaastattelun Lev Hatsafonille.
Snelling sanoo, että Israelista saadut koenäytteet vahvistivat hänen aiempaa, laajaa aineistoaan eri puolilta maailmaa. Israelin geologia todistaa maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta, jonka merkkeinä ovat suuret rotkolaaksot, joitten klassisena mallina on Yhdysvaltojen Coloradossa Grand Canyon (Suuri kanjoni). Israelissa vastaavanlaisia kanjoneita löytyy useita pienoiskoossa.

Nuoruuden kokemuksia

Andrew Snelling kertoo, miten hän kasvoi kristityssä kodissa, jossa vanhemmat ja isovanhemmat veivät häntä raamattu-uskolliseen seurakuntaan.
”8-vuotiaana huomasin, että vanhempieni uskon vakaumus oli aito. Annoin lasten kesäleirillä elämäni Jeesukselle. Uskoin, että Hän on myös minun Vapahtajani. Polvistuin ja pyysin syntejäni anteeksi.”

Pikkupoika innostui geologiasta vuosi uskoontulon jälkeen, kun hän oli perheensä kanssa lomareissulla Tasmaniassa ja Queenstownissa, joissa he tutustuivat kuparikaivoksiin. ”Olin haltioitunut, kun näin erivärisiä kallioita ja kiviä. Kun menin lukioon, olin jo vakuuttunut siitä, että minusta tulee isona geologi. Vetäydyin usein koulun kirjastoon tutkimaan geologian opuksia.” 
Andrew myöntää, että lukioaika koetteli hänen kristillistä vakaumustaan, sillä sekulaarit ja evoluutioteoriaan perustavat oppikirjat eivät vahvista Raamatun totuutta.
”Yritin sovittaa toisiinsa oppikirjojen ja Raamatun selväpiirteistä opetusta. Geologian ja evoluution lukuisat tekstit viittaavat maapallon vanhaan ikään ja miljoonien vuosien kehitykseen. Minunkin seurakunnassani uskottiin niin sanottuun ”aukkoteoriaan”, mutta se ei minua tyydyttänyt”, Andrew tilittää.
Aukkoteoria selittää mm., että Raamatun genealogiassa on monien sukupolvien aukkoja Aadamin ja Abrahamin aikojen välissä. Niin santotun progressiivisen kreationismin kannattajat olettavat, että Raamatussa kerrotut Jumalan kuusi luomisen vuorokautta olisivat pitempiä ajanjaksoja eivät 24 tunnin vuorokausia kuten alkutekstin jom (päivä) tulisi käsittää.
Äskettäin yksi tunnetuista tämän ajattelun kannattajista esitti, että Adamin ja Abrahamin välissä olisi 100.000 vuoden ”aukko”, mikä merkitsisi noin 2.500 sukupolvea. Sukupolven kestoksi lasketaan yleensä 40 vuotta.
Andrewin äiti hankki nuorukaiselle yhden luomistieteen tärkeimmistä perusteoksista ´Genesis Flood´ (Alkukertomusten vedenpaisumus). Sen ovat kirjoittaneet tohtorit Henry Morris ja John Whitcomb. Itse asiassa Snellingin tuore tutkimus ja kirjasarja ovat paljon vuoden 1961 teoksen tietojen päivittämistä.

Vastustusta yliopistossa

Snelling on kertonut Aswers in Genesis –järjestön haastattelussa, miten muutamat tiedemiehet suhtautuivat häneen nuivasti tohtorinväitöksen jälkeen. Eräs nuoreen tohtoriin hermostunut tutkija jopa esitti yliopiston kollegiolle, että hänen väitöksensä ja tohtorinarvonsa pitäisi mitätöidä. Nämä hankkeet kuitenkin raukesivat.
Syynä Snellingin vieromiseen olivat erityisesti hänen raamatullista luomista puolustavat tieteelliset artikkelit. Yksi kohahduttavista esseistä kritisoi geologikollegoitten näytteitä, joilla ei kyetty osoittamaan pitäväksi uraanin puoliintumisaikoihin perustuvia ajanmäärityksiä. Tiedemaailmassa maapallon ja maailmankaikkeuden lyhyeen ikään uskovia pidetään usein harhaoppisina, vaikka he perustelevat tieteellisesti väittämänsä. Kreationismi ei edusta tutkimuksen valtavirrassa ”oikeaa” tiedettä.
Kun Snelling joutui kollegojensa hampaisiin, hän huomasi, miten tärkeätä on kristittynä olla totuuden puolesta. Jos kristitty ei sitä ole, niin kuka on?

Omien kokemustensa pohjalta Snelling kuitenkin suosittaa niitä opiskelijoita ja tutkijoita, jotka uskovat maailmankaikkeuden lyhyeen ikään, pitämään etenkin tieteenharjoituksensa alussa yhteyttä toisiin luomistieteen tutkijoihin. Heistä saa luotettavia opinnonohjaajia, jotka neuvovat, mihin keskittyä tutkimuksissaan ja mihin yliopistoihin kannattaa hakeutua.

Ajanmäärityksistä

Snelling on ollut alusta lähtien mukana Australiassa Luomistieteen instituutin tutkimuksessa, jossa selvitettiin radioisotooppeja ja maapallon ikää. Hänen mielestään tämä ohjelma antoi merkittäviä tuloksia iänmäärityksen ongelmiin ja vahvistivat myös kristityn tieteentekijän identiteettiä.

Snellingin mukaan yleisiin geologisen ajanmäärityksen ”kelloihin” ei voi luottaa. Ne tikittävät väärää aikaa, koska perusolettamuksissa on suuria virheitä.

Snelling vakuuttaa, että uskovien ei tarvitse järkkyä kirjoitusten perustalta. Oletetut tarkat ajanmääritykset maailmankaikkeuden ja ihmiskunnan iästä eivät olekaan tarkkoja. Toisaalta radioisotooppien käytöstä on hyvin positiivisia näyttöjä, jotka osoittavat tutkituista kivistä ja kallioista, että maapallo on iältään nuori.

Snelling viimeisin tutkimusprojekti kirjoituksineen on iso haaste. Kymmenen vuoden ohjelmassa yhdistetään luomistieteilijöitten viimeisimpiä löytöjä ja kerrotaan, miten vedenpaisumus synnytti geologisia kerrostumia, fossiileja ja liikutti rmaankuorta. Teoksen osana on paketti ajanmäärityksistä, joita Morrisilla ja Whitcombilla ei ollut käytössään kootessaan perusteostaan ´Genesis Flood´.

Andrew Snelling, mitkä todisteet saivat sinut vakuuttumaan ja tekivät sinusta innokkaan kreationistin?

”Mitkään keskeiset asiat ajanmäärityksissä eivät ole muuttuneet viime vuosikymmeninä. Raamattu selittää hyvin maapallon historiaa. Toiseksi monia merkittäviä fossiileja on säilynyt kokonaisina, ja joissakin niissä on jopa pehmeitä kudoksia jäljellä. Se ei voi viitata vähempään kuin maailmanlaajuiseen vedenpaisumukseen. Kolmanneksi geologiset löydöt viittaavat myös selvästi globaaleihin, valtaviin muutoksiin, joitten seurauksena näkyy samantyyppisiä kerrostumia eri puolilla maailmaa.”
Andrew Snelling jatkaa tutkimustaan ja kirjoitustyötään. Hiljattain hän viestitti, että toivoo pääsevänsä noin vuoden sisällä uudelleen Israeliin, jossa esimerkiksi Kuolleen meren seutu ja eteläinen autiomaa, Negev vahvistivat hänelle Raamatun ajan katastrofien globaalia luonnetta. Hän haluaa jakaa asiantuntemustaan myös Israelin uskoville.

Tekijänoikeus, Copyright
© HEIKKI KANGAS