Polttopisteessä 3/2009

Tällä sivulla on esimerkkinä artikkeli kuuluisasta Lähi-idän historioitsijasta Bernard Lewisista. Se julkaistiin Polttopisteessä- lehden syys-lokakuun numerossa 2009.

Lehden sisällysluettelo:

Lewis Lähi-idän historioitsija    2 -3    (Näytejuttu alla)
Iranin uhka                           4         Kolumni

Darwinin teoria ja rasismi       6 -7     Evoluutioteorian yhteys kansanmurhiin
Vedenpaisumus                     8 -9     Answers in Genesis -johtajan kirjoitus

Juutalaisuus ja islam              10 -11 Juutalaisuuden ja islamit kiistat rauhanprosessissa
David Ben Gurion                  12 -13 Israelin 1. pääministerin lyhyt henkilöhistoria

Kuuluisa Kuollut meri             14 -15  Suolameren ongelmana on vedenpinnan hurja lasku
Temppelin tuho opettaa         16 -17  Jerusalemin pyhäkköjen historialliset hävitykset

Runokirja puhutteluksi           18       "Leviläisten uusi teos: Jumalani sinua ylistän
Levin kevätjuhla                    19       Lev Hatsafonin vuosikokous Helsingissä

Messiaanisten koetukset        20        Uskovien vainoja Israelissa
Insinöörin oppivuodet            24 -25  Levin haastattelu entisestä ateistista

Kiistojen Hebron                   26 -28   Kansijuttu kahden uskonnon pyhästä kaupungista

Bernard Lewis ja islamin marssi Lähi-idässä ja Euroopassa

Eurooppa muuttuu islamilaiseksi tämän vuosisadan loppuun mennessä, arvostettu islamilaisen maailman ja Lähi-idän tutkija, tohtori Bernard Lewis on sanonut jo pitkän aikaa.
Tämän väitteen perustana on Länsi-Eurooppaan suuntautuva muuttoliike, sekä alueella jo asuvien muslimien hyvin korkea syntyvyys. Islamilaiset pyrkivät ulottamaan samaa muutosta myös Amerikan mantereelle, mutta siellä prosessi on hitaampi.
Kun Lewis puhui uskonnoista yleisellä tasolla, hän analysoi, että maailman monien uskontojen joukossa on vain kaksi valtatekijää, jotka tiukasti väittävät olevansa oikeassa. Hän tarkoitti kristinuskontoa ja islamia. Juutalaisuus on ollut syntyvaihteittensa jälkeen pieni tekijä näitten kahden suuren kilpakentällä.

Tammi-helmikuussa minulla oli mahdollisuus olla Israelissa mukana kahteen otteeseen historian professori Lewisin luennolla ja osallistua kyselytunteihin. 92-vuotiaan veteraanin selkeä asioitten ilmaisu ja analyysit hämmästyttivät. Hänen kohdallaan ainakin tuli todistetuksi: kun harjoittaa ajatteluaan määrätietoisesti, iällä ei ole väliä, akateeminen terävyys säilyy.
Nämä heprealaisen yliopiston luennot olivat ajankohtaisempia, mitä järjestäjät otaksuivat. Juuri oli päättynyt Gazan sota, Israel, Iran ja Libanon valmistautuivat vaaleihin.
Lewis pohti, että nyt olisi aika yrittää vahvistaa Lähi-idän maltillisia islamin voimia. Kenties perustaa jonkinlainen koalitio Iranin uhkaa vastaan, jota murehtivat yhtä lailla juutalaiset kuin arabit. Tästä on yhtenä esimerkkinä kesäkuiset Lähi-idän uutisotsikot, joissa väitettiin, että kriisin uhatessa saudit ummistaisivat silmänsä viholliselta ja sallisivat Israelin lentokoneitten ylilennot pommittamaan Iranin ydinvoimalaitoksia.
Tällaisessa Israelin ja islamilaisen maailman yhteistyössä Lewis näkee suurimpana ongelmana sen, ettei Lähi-idän islammaissa ole edustuksellisia hallituksia, jotka puhuisivat kansan valtuuttamalla äänellä. Epädemokraattiset koalitiot saattavat tärkeän liittosuhteen säilyttämiseksi puhua ystävällisesti Yhdysvalloista, samaan aikaan, kun kansa huutaa kuolemaa isolle saatanalle, USA:lle ja pienelle saatanalle, Israelille.
Lewis siis luennoi jo ennen Israelin ja Iranin vaaleja, miten Iranin nykyhallitus on epäsuosittu. Hän arvioi, ettei siellä voida pitää kansaa loputtomasti paitsiossa, he kuulevat muun muassa nettiyhteyksien kautta uutisia ulkomaailmasta.
(toimittajan huomautus: tämä aihe tuli vahvasti todistetuksi Iranin kesäkuisten vaalien yhteydessä, kun tiedot isoista mellakoista levisivät maailmalle YouTube kuvien ja twitter –tietokoneviestien välityksellä, vaikka Iranin hallitus yrittikin sensuroida nettiliikenteen. Twittereitä voi rinnastaa kännyköitten tiiviisiin tekstiviesteihin.)

”Apu arkkiterroristi Osama bin Ladenista”

Lewis kertoi Jerusalemin yliopistossa anekdootin, miten iranilaiset käyvät tänä päivänä keskustelua:
”Kaksi miestä tapaa kadulla ja murehtii, miten asiat ovat Iranissa erittäin huonosti ja vieläkin huonommin. Mitä ratkaisuksi?
Toinen miehistä selittää: Nostetaan valtaan Osama Bin Laden. Toinen huutaa: Oletko hullu!
”En laisinkaan. Kun bin Laden tulee Iraniin, amerikkalaiset seuraavat häntä tänne!”
Arabien shialaisuus on erilaista kuin Iranin eli muinaisen Persian, jossa shialaisuudesta tuli dominoivaa 1500-luvulta lähtien. Kristillisyydessä protestanttien ja katolilaisten erot ovat toisenlaisia. Islamilaisessa maailmassa ei ole paavia, joka määrittäisi linjaa, tosin shiojen imaameilla on vahva auktoriteetti. He voivat määrätä esimerkiksi uskonnollisia käskyjä, fatwoja, joilla on vahva arvostus. Iranin ajatollah Khomeini mm. määräsi 1980-luvulla fatwan kirjailija Salman Rushdien surmaamiksi. Rushdie kirjoitti teoksen ´Saatanalliset säkeet´, jonka katsottiin pilkkaavan profeetta Muhammedia. Sunnalaisetkin yhtyivät tähän Khomeinin käskyyn, jota ei ole vieläkään kumottu. Rushdie on asunut Englannissa maan alla kaksi vuosikymmentä.
Erot kahden islamin pääsuuntauksen välillä ovat enemmän poliittisia ja kiistelyä siitä, kenellä on oikeaoppisuus ja valta vaalia profeetan perintöä.
Iranissa vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen, ylin poliittinen valta annettiin uskonnolliselle eliitille. Lewis sanoi, ettei hän ihmettelisi, vaikka Iranin mahdollisten vallanvaihdosten keskellä maltilliset sunnit voisivat jopa nähdä Israelin liittolaisena. Aika ennen vallankumousta oli Iranissa tavallisella kansalle vaikeaa, tuolloin Israelilla oli kuitenkin hyvät välit shaahin hallintoon. Uskonnollinen eliitti ei ole kuitenkaan suonut kansalaisille vapauksia.

Sunnien ja shiojen rintamalinjat

Sunnit ja shialaiset ovat jakautuneet lukuisiin alaryhmiin. Tavallisen kansan keskuudessa ei välttämättä ole suurta eroa sunnien ja shiojen välillä. Tämän vuoksi liittosuhteet esimerkiksi akselilla Iran, Libanonin iranilaismielinen Hizbollah –järjestö sekä palestiinalaisalueitten ääriliike Hamas toimivat, vaikka palestiinalaiset ovatkin sunneja. Israel vihollisena yhdistää.
Lewis näkee Iranissa rinnasteisuutta Irlannin tilanteeseen, jossa pitkään protestantit hallitsivat katolista enemmistöä. Tähän samaan saumaan on nyt tullut Irakin ongelma, jossa suuri shialainen vähemmistö nousi vallan portaissa, kun diktaattori Saddam Hussein kukistettiin. Iran pyrkii vaikuttamaan tätä kautta naapurimaahansa.
Iranissa vallankumous muutti valtarakennetta. Sunnit kokevat Persianlahden alueella uhkaa ihan samalla tavoin kuin on tapahtunut kaikissa suurissa vallankumouksissa. Ranskan vallankumous heilutti koko silloista maailmaa, samoin Iranin kumous muutti totaalisesti yhteiskuntaa. Samaa ovat kokeneet kansalaiset Pakistanissa, Bangladeshissa ja Indonesiassa.
Samoihin aikoihin kun Iran oli suurten muutosten keskellä, tapahtui valtava käänne Egyptin suhteissa Israeliin. Lopulta presidentti Anwar Sadat maksoi rauhansovun hengellään. Israel koetaan kansan syvissä riveissä edelleen isona uhkana.

Palestiinan valtio on yleisesti hyväksytty tavoite

Suhteessa palestiinalaisiin professori Lewisin mukaan useimmat -  israelilaiset mukaan luettuna - hyväksyvät tänään Palestiinan valtion järkevänä ratkaisuna.
Tähän liittyy kuitenkin vakava kysymys: onko tavoitteena Palestiinan valtio Israelin rinnalle vai tilalle? Toisin sanoen: onko kysymys Israelin koosta vai olemassaolosta?
Jos kysymys on Israelin olemassaolosta, niin silloin ei ole mitään toiveita neuvottelurauhasta, koska mikään Israelin hallitus ei suostu valtion lakkauttamiseen. Niin kauan kuin arabien taholla ei hyväksytä Israelia juutalaisena valtiona, taistelu voi päättyä vain kun arabit joko saavuttavat päämääränsä tai luopuvat siitä. Lewisin mukaan kumpikaan ei näytä tällä hetkellä erityisen todennäköiseltä.
Viime aikojen yhteenotot erityisesti Israelin ja ääriliike Hamasin kanssa pikemminkin viestittävät toiseen suuntaan. Kovan linjan palestiinalaiset ovat vahvistuneet ja tavoittelevat Israelin tuhoa, samalla ne nostivat Israelissakin valtaan tiukan linjan oikeiston, joka joutuu tällä hetkellä taiteilemaan kansainvälisen painostuksen keskellä.
Tässä mielessä Lewisin skenaariot uusista liittosuhteista Israelin ja maltillisten islamien voimien välillä voisivat olla jonkinlainen väliaikaisen toivon vaihtoehto.

Teksti ja kuva
HEIKKI KANGAS

Arvostettu Lähi-idän tutkija

Bernard Lewis on syntynyt vuonna 1916 Lontoossa. Hän on arvostetun Princetonin yliopiston emeritusprofessori, joka erikoistui aikoinaan Lähi-idän tutkimiseen, erityisesti islamin historiaan sekä islamilaisen ja läntisen maailman vuorovaikutukseen.
Hänen uraauurtava tutkimuksensa Ottomaanien valtakunnan historiasta kohosi alansa merkittävimmäksi teokseksi.Wikipedia kertoo, että The Encyclopedia of Historians and Historical Writinging teosten mukaan Lewisistä on muodostunut "vaikutusvaltaisin sodanjälkeinen islamin ja Lähi-idän historioitsija".
Lewis aloitti tutkijanuransa ennen maailmansotaa keskiaikaisen Arabian ja erityisesti Syyrian historiasta. Toisen maailmansodan ja Israelin valtion perustamisen jälkeen vuonna 1948 arabimaat eivät päästäneet juutalaistaustaisia tutkijoita kenttätyöhön, siksi Lewis keskittyi tutkimaan turkkilaisvallan historiaa.Tämän vuoksi Lewisia ovat jotkut suomalaisetkin historioitsijat nokittaneet, että häneltä puuttuu kenttätutkimuksen kokemus islamilaisista maista. Mutta miten menet kentälle, jos eivät viranomaiset päästä?
Tieteellisen tutkimuksen lisäksi Lewis on kirjoittanut lukuisia suurelle yleisölle suunnattuja kirjoja. Itsekin olen tutkinut tarkoin muun muassa The Arabs in History (1950) ja The Middle East (1995) teoksia sekä Yhdysvaltojen vuoden 2001 pilvenpiirtäjäiskujen jälkeen julkaistuja kirjoja islamilaisesta radikalismista What Went Wrong? ja The Crisis of Islam.

Tekijänoikeus, Copyright
© HEIKKI KANGAS